welsh corgi cardigan  & welsh corgi pembroke

Welsh corgit ovat alunperin toimineet pääasiassa karjapaimenina, paimentaneet siis lehmiä, ei niinkään lampaita. Niiden metodina on ohjailla paimennettaviaan näykkimällä niitä kintereistä. Tämä paimennusvietti saa nykypäivien corgitkin helposti innostumaan kaiken liikkuvan jahtaamisesta. Onneksi ne ovat hyvin yhteistyöhalukkaita ja siten helposti koulutettavissa.

Cardigan on näistä kahdesta isompi ja vankempi. Sen pää vaikuttaa jykevämmältä ja korvat ovat isommat ja pyöreäkärkisemmät kuin pembroken. Tassut ovat isot ja pyöreät.

Cardien tavallisimmat värit ovat brindle (musta-ruskea juovikas, sävyjä punaisesta mustaan), tricolor (kolmivärinen = musta-punainen-valkoinen), tricolor brindlein merkein (punaisen paikalla brindle väritys), punainen, soopeli ja blue merle (sinimarmoroitu). Valkoset merkit päässä, niskassa, rinnassa, tassuissa ja hännänpäässä ovat tavallisia. Valkoinen ei saa olla pääväri.

Pembroke on kettumaisempi, pää on "söpömpi" ja turkki tuuheampi. Pembroken tassut ovat selvästi soikeat. Aikaisemmin pembroken häntä typistettiin. Nykyään sillä voi olla pitkä häntä tai synnynnäinen töpö, jonka pituus vaihtelee aivan olemattomasta melkein täyspitkään.

Turkin värit ovat punainen (hiekanvärisestä syvänpunaiseen) tricolor tai soopeli, yleensä valkoisin merkein. Valkoista sallitaan huomattavasti vähemmän kuin cardiganeilla. Luonteeltaan pembroke on sähäkämpi ja huomionkipeämpi kuin vähän pidättyväisempi ja huumorintajuisempi cardiserkkunsa.

Molemmat ovat kuitenkin aktiivisia ja aina valmiita lähtemään mukaan lenkille ja yhteisiin harrastuksiin.